Page 33

Husari_7_2015

HUSARI 7 | 2015 33 Reijo Haapiainen Raskaasta tehohoidosta palliatiiviseen hoitoon siirtyminen on Soinisen mukaan hen-kisesti raskas siirtymä kaikille osapuolille. Kuoleman hoitaminen on yhtä olennainen osa ammattitaitoa kuin aggressiivinen tehohoito-kin. – Näissä tilanteissa olisi osattava kom-munikoida oikein potilaan ja hänen omaisten-sa kanssa. Tukien ja lohduttaen, mutta riittä-vän etäältä, etteivät omat tunteet nouse liiaksi pintaan. Välillä se on vaikeaa meille kaikille. Päivystyskirurgian ylilääkäri Ari Leppä-niemi on usein joutunut punnitsemaan, onko kirurgisesta hoidosta hyötyä vai ei. – Nämä ovat tämän työn vaikeimpia ti-lanteita. Ei tähän synnytä, työ- ja elämänko-kemus helpottaa niistä selviämistä. Kun mietitään esimerkiksi levinneen syövän kirurgista hoitoa, on arvioitava tark-kaan sen hyödyt, haitat ja mahdolliset riskit. Mikä on ennuste parhaassa tapauksessa, jos leikkaus sujuu suunnitellusti – kuinka paljon lisäaikaa ja millaista elämää? Entä mitä on odotettavissa, jos ei leikata? Potilaan tilannetta käydään läpi mo-niammatillisessa hoitokokouksessa. Kaikki hoitoon osallistuvat asiantuntijat eivät välttä-mättä ole samaa mieltä asioista, mutta jonkin-laiseen yhteiseen kompromissiin olisi päädyt-tävä. Käyty keskustelu on kirjattava tarkoin potilaan sairauskertomukseen. Hoitaja lähellä potilasta Syöpätaudeilla hematologian yksikössä työs-kentelevä sairaanhoitaja Senni Virto kohtaa työssään kuolevia potilaita. Usein takana on pitkä yhteinen matka. Hän kertoo potilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutta-van paljonkin siihen, kuinka hoitaja työssään pärjää silloin, kun potilaan aktiivihoidosta ol-laan luopumassa. – Toiset haluavat keskustella paljonkin, toisiin ei saada keskusteluyhteyttä. On toki helpompi hoitaa potilasta, joka on itse valmis luopumaan hoidoistaan. Joskus pitkistä poti-lassuhteista tulee läheisiä, jopa ystävyyssuh-teen kaltaisia. Silloin luopumisen tilanne on vaikea ja kollegojen tuki on tarpeen. Tukea työssä jaksamiseen Meilahden hoitoeettinen ryhmä perustettiin vuonna 1995 professori Jorma Palon aloittees-ta. Pari kertaa vuodessa järjestetyt seminaarit ovat tarjonneet henkilöstölle mahdollisuuden kuulla puheenvuoroja ja keskustella erilaisista potilastyön kysymyksistä, kuten hoidon rajaa-misen kysymyksistä hyvän hoidon element-teihin ja työssäjaksamiseen. Hoitoeettiseen ryhmään kuuluvat Reijo Haapiaisen ohella osastonhoitaja Laura Lai-tinen, sairaalapastori Satu Piipari-Kokko ja ylilääkäri Asko Järvinen, jolle puheenjohta-juus on siirtymässä. – Hoitoeettiselle keskustelulle on jatku-va, jopa lisääntyvä, tarve, Haapiainen sanoo. Potilailla ja heidän omaisillaan on ny-kyään hyvät tiedot tarjolla olevista hoito-vaihtoehdoista ja joskus kuvitelma siitä, että lähes toivottomissakin tilanteissa huippuam-mattilaiset kykenevät miltei mihin tahansa. Omaisten huoli ja ahdistus saattaa purkautua joskus erilaisina syytöksinä henkilökuntaa kohtaan. – Tällaiset tilanteet on kyettävä hoita-maan ammattimaisesti ja kärsivällisesti. Kou-lutus, keskustelu, kokemus ja esimerkit autta-vat näissä tilanteissa. On myös viitteitä siitä, että valituskyn-nys on madaltumassa, minkä vuoksi erityistä huomiota on kiinnitettävä sairauskertomus-merkintöihin. – Kaikki hoitoon liittyvät linjaukset on kyettävä perustelemaan selkeästi, Haapiainen sanoo. Tehtävämme on tukea toisiamme vaikeissa päätöksissä. Hoitoeettistä keskustelua tarvitaan jopa aiempaa enemmän, sanoo HYKS-alueen johtava ylilääkäri Reijo Haapiainen.


Husari_7_2015
To see the actual publication please follow the link above