Page 41

Husari_7_2015

Kun joulupukki terveen keuhkon toi HUSARI 7 | 2015 41 TEKSTI: Nora Klami Ulkona vallitsee joulukuisen yön hiljaisuus ja pimeys, kynttilät koristavat ikkunoita, jouluvalot välkkyvät. Huomenna on jouluaatto. Joulurauhan sijaan sisälläni kuohuu. Tunnen olevani kuin vangittu eläin, joka haluaa suojella poikastaan. Haluan nostaa pienen lapseni pois sairaalasängystä ja kantaa hänet sylissäni ulos raittiiseen ilmaan, kirur-gien saavuttamattomiin. Kuukautta aikaisemmin tyttärelläni Sirillä on yskä. Se menee itses-tään ohi, enkä ajattele asiaa sen enempää. Pian alkaa joulukuu ja kakso-set täyttävät puolitoista vuotta. Viikko ennen joulua Siri makaa kuumeisena omassa sängyssään ja hengittää vaivalloisesti. Pakkaan kaksoset rattaisiin ja lähdemme lääkä-riin. Lääkäri tutkii huolestuneena pienistä keuhkoista otettuja röntgen-kuvia ja lähettää meidät Lastenklinikalle. Siellä tyttö kuljetetaan infektio-osastolle. Minä pääsen viereen pat-jalle, kaksosveli Samu lähtee isovanhempien luo, missä jouluvalmistelut ovat täydessä vauhdissa. Sairaalassa aika kuluu tuskallisen hitaasti. Tyttö saa hirveitä yskän-kohtauksia: yskä itkettää ja itku yskittää. Samu vierailee sairaalassa päi-vittäin, mutta erossa olo on kaikille meille outoa ja ikävää. Kolme päivää ennen joulua Sirin tila on kohentunut. Alamme olla toiveikkaita, että pääsemme jouluksi kotiin. Optimismi on kuitenkin ennenaikaista. Aatonaattona tulehdusar-vot ovat taas nousussa, antibiootit eivät pure ja kuume on korkea. Ja mikä pahinta: röntgenkuvat osoittavat oikean keuhkon menevän päivä päivältä pahempaan kuntoon. Lääkärit tekevät päätöksen: tyttö on leikattava niin pian kuin mah-dollista. Kurkkuani kuristaa. Ystävät ja sukulaiset valmistelevat viimei-siä jouluherkkuja ja tekevät kaupungilla viime hetken jouluostoksia. On jouluaaton vastainen yö. Olen kuin epätodellisessa painajaises-sa. Joulutontut tanssivat seinillä, ulkona pyryttää lunta. Sairaalalaitteet surisevat ja piipittävät. Maailma näiden seinien ulkopuolella odottaa innokkaana jouluaattoa. Minä makaan patjalla enkä saa ahdistukseltani unta. Pelkään, että lääkärit marssivat pian ovesta sisään ja vievät pienen tyttäreni. Pelkään, että jokin menee vikaan, että jotakin peruuttamaton-ta tapahtuu ja menetän pienokaiseni ikiajoiksi. En voi huutaa pelkojani kenellekään, koska on yö, enkä halua pilata läheisteni joulutunnelmaa. Kun jouluaaton aamu koittaa, valo tekee maailman taas todelli-semmaksi. Yhdeltä saatan Sirin leikkaussalin ovelle. Paijaan ja selitän, että lääkäri laittaa hänet nukkumaan ja ottaa ison pipin pois. Luotta-vainen pikkuinen katsoo minua silmiin, nyökkää ja lähtee pelottomasti lääkäreiden mukaan. Joululounaani syön sairaalan ruokalassa. Sitten istun hiljaa käytä-vällä ja lasken ensin minuutteja, sitten tunteja. Kolmelta sairaalan joulupukki tuo pienille potilaille lahjoja. Sirin tyhjälle sängylle hän asettaa kaksi pakettia. Neljältä joulupukki vierailee isovanhempien luona ja jättää sinne-kin paketteja pienelle tytölle. Siri on kaikkien ajatuksissa. Meidän oma joulupukkimme, suomalainen huippukirurgi, ahertaa leikkaussalissa. Vasta siellä selviää, mikä pieniä keuhkoja vaivaa. Oikean keuhkon ylälohko on mennyt kuolioon. Ainoa ratkaisu on poistaa mä-däntynyt keuhkolohko ja estää kuolion leviäminen. Raju leikkaus onnistuu. Alkuillasta pääsen katsomaan pientä toi-pilasta teho-osastolle. Sydämeni hakkaa edelleen, mutta tunnen myös huojennusta ja suurta kiitollisuutta. Siri on maailman parhaassa hoi-dossa. Lähden viettämään aattoiltaa Samun ja muiden läheisten kanssa. Joulukuusi tuoksuu, joulumusiikki soi, ja lapset leikkivät uusilla le-luilla. Olo on edelleen epätodellinen. Sirin terve keuhko on kaikkein ihmeellisin joululahja.


Husari_7_2015
To see the actual publication please follow the link above