Jäätävät olosuhteet tai esimerkiksi voi-makas sumu lentokentällä voivat pahim-millaan estää hälytystehtävään lähtemi-sen. Vuonna 2015 sääolosuhteiden takia peruuntui koko Suomen alueella 39 häly-tystehtävää. Valtaosa peruutuksista tapah-tui talviaikaan. Tämän vuoksi on voinut syntyä hyvin-kin dramaattisia tarinoita, kun esimerkiksi aivohalvauspotilas ei ole saanut apua ajoissa. – Lentäminen on aina ollut intohimoni. Jossain vaiheessa kuitenkin mietin, miten lentäen pääsisi auttamaan ihmisiä. Ihmis-ten kohtaaminen ja hädässä olevien aut-taminen vetoavat eniten uravalinnassani, Vikkula sanoo määrätietoisesti. Yöhälytykset ja päivystysvuorokaudet, joita kertyy keskimäärin 100–120 vuodessa, rasittavat miehistöä. RVL:n määrärahojen väheneminen ja siitä johtuvat sopeutustoi-met asettavat omat lisähaasteensa. Uusien helikoptereiden myötä miehistön koulu-tustarpeet lisääntyvät, ja samaan aikaan kuluista pitäisi kuitenkin tinkiä. – Lisäksi VLLV:sta lähtee tänä vuonna kaksi lentäjää, jotka ovat toimineet myös lennonopettajina. Hälytystehtävien len-tämistä ei ole vähennetty, joten teemme enemmän päivystysvuorokausia vähem-mällä lentäjämäärällä, helikopteriryhmän johtaja Timo Harikoski sanoo. VLLV tekee tiiviisti yhteistyötä merivar-tiostojen kanssa. Yhteistyötehtävät vaihte-levat meripelastuksesta erilaisiin etsintä- ja sairaankuljetustehtäviin. Merivartija Kim Grönqvist kertoo, ettei sairaankuljetukseen käytetyllä partioveneellä välttämättä pysty rantautumaan saareen, jos rantavesi on kovin matalalla. Silloin vain helikopteri saa avun perille nopeasti. Yhteistyötä tehdään lähes päivittäin myös muiden viranomaisten kuten pelastuslaitok-sen ja poliisin kanssa. Säästökuuri saattaa kuitenkin pakottaa vähentämään viran-omaisyhteistyötä resurssien rajallisuuden takia. Toisaalta muutama veneilijä on jäänyt merivartijoiden haaviin ajaessaan ylinopeutta aivan Porvoon merivartioaseman edustalla. – Olemme havainneet kiinniotettavia myös suoraan olohuoneemme ikkunasta ja rynnänneet heidän peräänsä kumiveneellä. Huhti–kesäkuussa kirjoitimme arviolta yli 80 sakkoa. Määrä on iso verrattuna nor-maaliin kesään, merivartijat Mats Liljeroos ja Grönqvist naurahtavat. Aallot loiskivat Porvoon Kuggenissa sijaitsevan merivartio-aseman keittiöstä kuuluu iloinen puheen-sorina, Vasemmalla: Merivartija Kim Grönqvist (vas.), konemies Mikko Ali-Jaakkola ja vartioaseman konemestari Simo Puhakka ovat partioveneellä Kuggenin rannassa. Keskellä: - Koulutuskustannusten säästöistä huolimatta on tärkeää turvata jatkuva sukellustoiminta sekä lainsäädännön ja sisäisten säädösten mukainen koulutustoiminta, majuri Mikko Mustajärvi painottaa. Oikealla: Merivartija, kokki Mats Liljeroos valmistaa ruokaa Porvoon merivartioaseman muonakunnalle. kun merivartijat intoutuvat kerto-maan tarinoita ja kertaamaan kokemuksia uudesta kelluvasta rajavartioasemasta. Välillä puhutaan ruotsia, välillä suomea. Tunnelma vakavoituu äkkiä, kun Itä-Uu-denmaan hälytyskeskus pyytää Porvoon rajavartioaseman väeltä virka-apua radio-puhelimen välityksellä. Ruokailu jää kesken. Työvuorossa olevat Grönqvist, vartioaseman konemestari Simo Puhakka ja konemies Mikko Ali-Jaakkola kiiruhtavat partioveneelle. Sen peräaallot huojuttavat kelluvaa rajavartioasema, kun miehistö suuntaa apua tarvitsevan kansa-laisen luo aluksen hätävalot vilkkuen. Merivartioaseman kattolampun vielä keinuessa aaltojen tahtiin Liljeroos kertoo, että Porvoon merivartioasemalla miehistön varallaolo on vähentynyt. Nykyisin työajan ulkopuolella päivystää vain yksi partio. Ennen oli itsestään selvää, että kaikki var-tioasemalla olevat miehet ovat aina val-miudessa. – Tämä osoittaa selkeästi sopeutustoi-mien vaikutuksen työhömme, Liljeroos toteaa. RAJAMME VARTIJAT 39
Rajamme Vartijat 3-2016
To see the actual publication please follow the link above